Aikamoista kärrynpyörää,totesi heinäsirkka.

Se että ajattelen liikaa on minun kiroukseni,ja minusta on hyvä sanoa niin,koska silloin luulen että olen löytänyt ongelmieni ytimen,vastauksen kaikkeen.Se on minun filosofiani,teoriani kaikkeen mitä tielleni osuu ja jaloissani kieriskelee.Äläkä sinä tule sanomaan että se on jotenkin puutteellista,sillä siinä ei ole yhtäkään epäkohtaa eikä virheen vääristymää.Loppujen lopuksi,se olen vain minä eikä sinun tarvitse epäillä sitä,hän kysyy kysymyksen johon on keksinyt jo vastauksen ja saa minut siten tuntemaan itseni hivenen typeräksi ja ajattelemattomaksi,mutta se olen vain minä eikä teidän tarvitse selittää siitä muuta.Ei se pahalta tunnu,vaan se on juuri siitä häilyvältä rajalta ja olenhan sanonut että häntä on mukava kuunnella.Hän se on herra heinähattuseni,yksi tärkeimmistä ja viimeisistä ihmisistä joiden toivon katoavan.

Typerää ajatella,että voisi olla kaikki toiselle,ymmärrätkö?Pitäisi olla ainoa tähti taivaalla,ainoa lasinsirpale hänen jalkojensa alla,hän ei näkisi muita siinä pölyttyvän ja hän kuiskailisi vain sinulle,sinulle vain.Hän ei puhu kenellekään kuin sinulle,hän ei ajattele kenestäkään niinkuin sinusta.Typerää ajatella,että voisi olla kaikki mitä toinen kaipaa ja tarvítsee,typerää itkeä siitä ettei osaa,kun toiseen sattuu.Sitten mutiset jotain epäselvää,joka tuo enemmän murhetta kuin lohdutusta.

Minä olen nahkavöissä ja helminauhoissa,köytettynä mukavasti mutta valmiina kaikkeen ja en siltikään.Hänestä se on ehkä heikkoutta,koska pelkään menetystä,välitän liikaa ja yritän hillitä kaikkea mitä sanon,ajattelen,ihmettelen.Myönnän sen,mutta en huuda sitä,enkä huokaakaan,en kuiskaa.

Hän ei saa tietää että rakastan enemmän kuin toista voi,koska silloin hän tietää miten eniten voisi satuttaa.Tekisikö hän muka sen,mitä tyttö oikein ajattelet,oletko höyrähtänyt,pyörähtäneempi kuin ratas pienessä päässäsi?

Aikamoista kärrynpyörää,totesi heinäsirkka.