Tämä päivä on ollut yhtä jäätelön syömistä ja kesän toivottelua,monelta taholta mutta eri aikoihin. Alennuin minä piirtämään heistä pilapiirroksiakin,mutta harvemmalla vain on huumorintajua niihin,eräs sanoi että minun pitäisi alkaa tienaamaan teoksillani.Onhan se mukava ajatella,että maailmassa pärjäisi ilman niitä reaktioyhtälöitä ja trigonometrisiä funktioitakin.Ja kyllä tuo valkoinen paperinriekale kertoo,etten minäkään mikään ihan aivoton ole,kyllä minullakin jokunen aivosolu yrittää sivistää koko kehoa.Se yksi tyttö,joka näyttää rumalta mursulta nauraessaan, yritti kerskailla ruotsin numerollaan ja toisti sen kuuteen kertaan kun kukaan ei kuunnellut.Oikein,muutkin ovat ymmärtäneet kapinoida,eikä siihen mennyt kuin vuosi.

Huomenna ajattelin leikkiä olevani enemmänkin kuin ruohonjuuritasolla, kopsuttelen shampanjan värisillä korkokengillä ja kaadun sitten otsalleni ja nauran,heitän kuperkeikkaa nurmikolla. Hihittelen suklaatahroille paidan kauluksessa.Sitten laulamme ystäväni kanssa Hoosiannaa,ja tiedättekö,minulta meni vuosi että tajuan että hän todella on ystävä.Ja joskus suunnittelin hänen murhaamistaan ja löin päätäni seinään kun hän puhui omasta mielestään jotain puhumisen arvoista.Mutta ei Tinttamari,olit ehkä väärässä sittenkin,eikä se ole viimeinen kerta,hän ei ole lainkaan hassumpi pörröpääksi.

Minä näen rakkaani kesäaamuisin ja se on kaikki mitä haluan ensimmäisenä aamulla nähdä. Kun hän mutisee jotain aikaisesta herättämisestä, selvittelee käheää kurkkuaan ja kääntää kylkeään "Ja minä kyllä nukun vielä." eikä siinä voi kuin naurahtaa ja kietoutua toiseen jaloin ja käsin,suudella niskaan.Ulla luulee sitä venyttelyksi ja innostuu,pian pääsee ulos.

Kaikkea tässä on vielä tekemättä ja kokonainen talo puunamatta,ja tienaustehtävä rempallaan,mutta jotenkin sitä ei jaksa noteerata tällaisenä päivänä.Voisin hypätä ikkunasta ulos ja tehdä kärrynpyöriä.