Hei,me olimme hetken rakkaudesta tokkurassa,sekaisin toisen läheisyydestä ja niistä toisen vihreistä silmistä,sinun ovat vaaleammat,niinkuin olisi se järven vesi,minulle pursutettiin metsää ja sammalta ja ne hohtavat sinulle pimeässä.Vilkkuvat onnesta,eikä se ole niinkään pelottavaa kuin mitä voisi olla.Pidä sormista niin kovasti kiinni että veri lakkaa kiertämästä,kaikista raajoista ruumiistani niin en koskaan voi lähteä luotasi.Koska mikään ei onnistu täällä,minä en pysty mihinkään,elämääni rajoitetaan kohta kohdalta,kuihdutetaan kuin vikaista lasta ja kaikki pyytävät minun sietokyvyltäni mahdottomuuksia.

Hei,me olimme hetken rakkaudesta tokkurassa ja minä silitin huulillani niskaasi ja sinun selkäsi tuntui rintaa vasten.Kaipaus jota sairastan saa minut masentumaan ja vieroitusoireeni lämmöstäsi saavat pääni painumaan kivilattiaan.

Olisinpa lintu jolla veriset siivet,tylppä nokka ja sameat silmät,olisinpa korkealla.

Minä luin eilen jotain mistä en ollut vielä tietoinen,se oli aika outoa mutta en ajatellut sitä sen enempää.Kirja ei ollut minun kirjani eikä se kirjoitus ollut minun kirjoitustani.Hän oli pahoillaan,tuskainen ja epätoivoinen ja minua säälitti.Olkoon se viimeinen,sillä sinä olet raivon muusani,innoittajani tuskasta,sinä olet karheus polvissa ja pimeys nurkassa,siinä samassa missä minä istuin ja sinä kohotit kättäsi.Olisinpa tappanut sinut.Olisinpa tappanut sinut.Olisin saanut siitä elinikäisen orgasmin.Sinun kärsimyksesi on minulle särkymätön seksifantasia.

Minä kirjoitan vielä hetken harakanvarpaita helvetistäni.Minä riimittelen kunnes en jaksa enää nousta ylös elämääni vastaan.Laulan tästä vielä laulun,teen rakkausballadin ikuisuudestani jota en ymmärrä.Minä en tunne näitä ihmisiä,he eivät merkitse minulle mitään.Eikä minun pidä enää selittää,neulon suuni kiinni havunneulasilla.

Hei.

Auttaisitko.

Minä en taida olla ihan kunnossa.