Viime viikko oli mahtava tunnesoppa.

Minut heitettiin jopa kerran ulos kodistani, juoksin itseasiassa vapaaehtoisesti metsään heittelemään itseäni päin puita. Mustelmat kertovat raivosta, häpeä äiti rakas.

Vietin sinun kanssasi uskomattoman viikonlopun, nukuin vieressäsi ja käytin käsivarttasi tyynynä, kuolasin sen muodottomaksi ja sinusta se oli vain ihanaa, herätä niin että näit minut lähellä. Kumpanakin yönä sinä heräsit ensin.

Kirjoitin runon ajatusvirtana, enkä haluaisi että luet sen läsnäollessani, nolostuisin. Enää nelisen tuntia kahvi-ja tupakkasuudelmiin.