Velvollisuuteni ja tehtäväni painavat  päälle,ja minä en jaksaisi kiinnostua,minä suunnittelen sukelluspukua puudelilleni nimeltä Tittelintuure.Paitsi ettei minulla ole puudelia,jos olisi koira,se ei ainakaan olisi puudeli,mutta sen nimi voisi olla ihan hyvin Tittelintuure,ei se minua vaivaisi,olisin siihen oikein tyytyväinen.Eräällä koiralla ei ollut karvoja eikä nimeä,mutta ei se haitannut,koska kun sitä kutsui,se ei tullut sitten kuitenkaan.

Minä voisin tarttua johonkin ja alkaa järjestelemään asioita,mutta minä annan vain kaiken kasaantua ja sitten hoidan jotain satunnaisesti stressin alla ja se on oikein mukavaa puuhaa se,aivosolut kireällä ja niska hikoillen yrittää valmistaa jotain suurempaa,ja sitten päädynkin taas johonkin epäolennaiseen,pölypallojen laskentaan koska inventaario on vielä tekemättä tai päivittelemään kenkiä kadulla.Joku oikeasti ajatteli niistä neonvihreistä nahkasaappaista,joissa oli pari raitaa käärmeennahkaa "Oi,miten kauniit kengät,tällaisistä minä juuri pidän,tällaiset minä haluan,näitä olenkin aina etsinyt!"Eikä hän tiennyt,että hymyilyni oli vain murhan suunnittelua,mutta leikisti vain,saan siitä huvia ja iloa itselleni taas hetkeksi aikaa,sitten minun ei tarvitse keskittyä todellisuuteen.

Nytkin minä mietin,millaisia itiöitä kasvaa amerikan elokuvien oikeussalien tuomareiden peruukin alla,siellä on varmasti kirjavia ameeboja ja toukanpirulaisia,ne ojentelevat hampaitaan ja silmiään,ne ovat venähtäneet hämäräsokeuden vaikutuksesta.Miehen nimi on Augusti,nainen se ei ole,koska naisella ei voi olla kyömynenää.Hän on pelottava ja lapset kaupungilla levittelevät hänestä kauhutarinoita,hän syö pieniä kissoja,puhkoo niiltä silmät,kierittelee siirapissa ja lasinsiruissa.Augusti keksittiin jo aiemmin,mutta se syntyy aina vähän väliä uudelleen ja kuolee sitten,kun sitä ei enää niinkään tarvita.

Ystäväni sanoi kuolleeksi kokonaista ystävyyttä ja minä pudistin päätäni.Ei se nyt niinkään ole,ei se nyt niinkään mene,yhtä elossa tässä ollaan kuitenkin.Toinen kiitteli suurin sydämin ja minä vastasin kyyneleillä,koska joskus sitä huomaa,miten paljon rakkautta sitä voikaan yhdestä ihmisestä lähteä.