Hmm, sanon minä.

Pitäisi jaksottaa työtehtäväni jotenkin hienosti. Kesätyön hakemiset omaan lipastoon ja tekemättömät koulutehtävät toiseen, harrastukset omaansa ja muu lätinä näiden väliin, sinne mihin mahtuu ja missä on vielä hetken ajatustilaa. Sitten teen itsestäni ilmapallon ja räjäytän itseni kasvoillesi, tsih.

Olen aivan varma että täällä luokkahuoneessa on kylmempää kuin tuolla ulkona, siellä paistaa sentään aurinko ja täällä vain minä. Kirjoitin tänään novellin risaiseen vihkooni, sen nimeksi tuli "Ei niin väliä, tyttökulta!" Se kertoo minusta ja siitä että olen huomannut parin päivän aikana, ettei sillä mitä tapahtui olekaan niin väliä, sillä olen unohtanut suupielet jotka eivät jaksaneet nousta ja silmät jotka eivät jaksaneet katsoa. Enemmän kuin kolme päivää olen hengittänyt tasaisesti. Saatan olla ihastunutkin, mutta en uskalla tehdä vielä mitään.Olen ollut mukavalla tuulella, nauranut aamulla kahvikuppini kanssa luokassa ja kehunut luokkatovereitani. Olen vakavasti sairas. Sen täytyy olla nyt kyllä jotain hullun lehmän tautia vähintään.

Kiitokset kaikille, jotka teette taas tämänkin päivän minulle. Suukkoja, suudelmia! Minusta tulee Marcon juontajapari ja yhdessä ketkutamme lanteita TV:ssä, radiossa.

On niin vitun hekumallinen olo! :)          <----- Ensimmäinen hymiö nettipäivyrissäni, päätelkää siitä kuinka vakavissani olen tämän kirjoituksen kanssa.