Flunssani on kauneimmillaan, nenänpielet punaisina, silmät vetistävinä ja kurkusta pääsee vain Klonkkumaista korinaa. Kenkäni kastuivat jalkakäytävien pikkujärvissä, ei ollut muuten mukavaa.

Sairaanhoitajat veivät mieheni joka sanoi minulle eilen jotain mielettömän mukavaa. Se vaan vahvistaa epäilyksiäni kaikesta, siitä että tässä on sitä jotain.

Sydän sydän sydän.

Toivottavasti sinusta on jäljellä edes muutama sisäelin ja ruumiinosa, jos ei, haastaan ne valkopäiset hoitsut painikamppailuun ja kerron löytäneeni peukaloni joka toisella iskulla.

Inside-juttuja, ja niistäkö ei muka voisi koko kansa kokea orgasmeja. Me olemme jotain sellaista mitä ei olisi koskaan pitänyt olla olemassa ja olemme rakastuneita harhaopissamme, kuolaamme toistemme hiukset ja käsivarret.

Sitä se on, kummajainen sydän mielipuoli, molemmat sarjamurhaajia.