Järkyttävää miten jaksat,järkyttävää miten uskallat.Mikä minua estäisi repimään itseäni irti sinusta,minä en ole sinun lihaasi enkä vertasi,ja vaikka se vanha nainen väittikin että minulla on sinun silmäsi,olen valmis repimään ne irti,kaivan puukolla kuopistaan ja tallon ne soratielle,siinä sinä ja minä,meidän samankaltaisuutemme ja yhteneväinen olemuksemme.Inhottavuuksia,rouva Mombasa,sinun suustasi ei muuta ehdi solisemaan,lopun aikaa kuuntelet teknomusiikkia ja masennut,kun et voi mennä kiljumaan kapakkaan lempiteinibändillesi,se jos mikä syö naista ja minunhan täytyy jaksaa ymmärtää ja kuunnella.Luoja sinua auttakoon.

Onko se todella työn ja tuskan takana,vai onko se vain luonnollinen lahja saada ujutettua joka sanan väliin paheksuvaa sävyä ja halveksuvia sanoja,minä olen elohiiri silmässäsi,finni leuassasi,silsasieni varpaankyntesi alla ja paiserutto pakarassasi vai olenko sittenkin vain epäonnistunut keskoslapsi?Sylkisit minuun hetken verran,se toisi sinulle varmasti tyydytystä ja vuosisadan orgasmin,toivottavasti huokailet kauan ja hartaasti minun nimeäni.

Sinä et tiedä millä minua lyöt,sillä yksikin vähänkin epämiellyttävä sana rakkaimmistani on minulle kirveenisku olkapäähän ja sinä teet sen aina vain huolettomimmin jokainen kerta.Sinusta minut tehdään hulluksi monelta taholta ja joudun keski-ikäisenä mieliparantolaan,ihan vain siksi ja siitä syystä etten osannut valita läheisimpiä ihmisiäni oikein.Kenet sinä olisit minulle määrännyt,kenestä tahtoisit minun sinulle kertovan,kuka on kylliksi arvokas silmiesi alle?

Myönnä,ehkä heidän pitäisi olla persoonattomia olentoja,joilla on tyhjä mieli ja ilmeetön suu,he puhuisivat säästä ja maantieteestä ja yllyttäisivät minua siivoojaksi,he eivät nauraisi eivätkä itkisi,koska he olisivat juuri niin kuolleita kuin olla pitääkin ja minusta tulisi samanlainen ihmisrobotti jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipidettä mistään.Myönnä,sinusta se siilitukkainen sika oli parempi ja soveliaampi mieheksi,hän se oli joka löi urheasti nahkahanskoilla naistaan ja sai itkemään tuhannen iltaa,vikisemään lattialla ja pyytämään lopettamaan,hän josta ei ollut yhtään mihinkään muuta kuin lyömään heikompaa alas,alemmaksi.Hänestä sinä pidit,teillä oli varmasti yhteinen salaliitto musertamiselleni ja ainakin saitte minut inhoamaan itseäni,sillä minä olin se joka ei ymmärtänyt,minä tyhmä ja ruma perkeleen penikka.Vihaan sinua,kuulethan kuinka pihisen tässä nurkassa ja sihisen,manaan sinua ääneen ja mielessäni?

Miten siis uskallat,miten siis jaksat?Yksikin herjaus heistä joiden ansiosta minä jaksan näitä päiviä ja itseäni,heistä joiden rakkaudella nousen ja aukaisen silmäni,yksikin herjaus ja minä riistäydyn,raiskaan itseni sinusta.Hyvästi koko kesäksi,kun palaan,viivyn vain hetken ja sitten jätän sinut mätänemään.

Toivottavasti sinua hävettää,äiti,toivottavasti ymmärrät tätä mitä yritän kestää.