Minulla on kurja olla.Tarvitseeko sitä muuta sanoa.
En tiedä miksi taas jaksoin koko päivän hellettä ja kiukuttelevia asiakkaita,miksi jaksoin
taas polkea ylämäet särkevissä jaloissani ja hikisessä paidassani,kitisevässä
polkupyörässäni joka on yhtä kuuma kuin on aurinko.En tiedä mitä odotin.
Ehkä kaipasin sinua lähelleni ja kaipasinkin koko päivän,aivan kuten eilenkin ja toissapäivänä.

En jaksa olla ilmaa sinulle,miksi minun täytyy opetella se,osaan vain
peittää turvonneet silmäluomeni aamulla. Minä en jaksa olla sinulle itsestäänselvyys.
Et sinä voi vaatia minulta sitä.
Äläkä kysy onko jokin hätänä,koska ei sinua kiinnosta se kuitenkaan,se on vain muodollisuus ja omantuntosi taakka.Mietin miksi olen vielä tässä,minusta on niin vähän hyötyä,ehkä se on rahasta vaikka sitäkin tienaan huonosti sinulle.
Koska juuri nyt vähiten tunnen että se on rakkautta.
Minulla on kurja olla,minua masentaa ja olen surullinen.
Haluaisin vain niin tuntea,että olen rakas ja tärkeä sinulle,että olisin erityinen.Kaunis.