Olen sanonut sen kymmeneen kertaan ja nyt se tulee taas,jos selviän tästä päivästä,selviän mistä vain, jopa siitä että se tuhannen tonnin mursu jolla on silmälasit ja nariseva ääni istuisi päälleni ja nauraisi hytkyen, minä varmaan nauraisin mukana ja tukehtuisin sylkeeni ja sen tytön suusta variseviin hammaskoruihin.

Minä manaan erityissuuren kiinnostuksen niitä lapsia kohtaan ja järjettömän kunnioituksen omaksi osakseni, kumartaminen menee liiallisuuksiin mutta saavat he silti kättäni suudella ja heittäytyä alleni kun kävelen muodottomien purukumitahrojen ylitse lavalla.Minä manaan päästäni suuren aspiriini-purkin sillä pääni ei pysy koossa ilmankaan,niskani ja otsani on jään ja viileyden syvää harmoniaa. Menen takaisin siihen päivään,kun se pappi jota minä luulin jääkiekkoilijaksi ristii minut, lisään joukkoon Kärsivällisyys,Ymmärtäväisyys, Joustavuus, Ammatimaisuus ja Viisaus.Sukunimi vielä perään ja naimisiin,mutta nyt meidät vihkii kyllä taitoluistelija.

Kun minä voisin katsoa eikä minun tarvitsisi vääntää naamaani epämiellyttävän näköiseksi,kun minä voisin katsoa ylpeänä ja iloisena siitä mitä yhdessä olemme saaneet aikaan nämä päivät,viikot,kuukaudet.Toivottavasti saan,lapsikullat,älkää pettäkö johtajaanne näillä ratkaisevilla hetkillä,te pystytte kyllä.Kohotan sen miekan ilmaan ja sanon jotain suurta ja mahtavaa,koko kansakunta hurraa minulle ja lähdemme koitokseen rohkeina ja uskollisina itsellemme,perheillemme ja isänmaallemme.

Yhdestä yöstä selviän vielä vaikka kymmenen kummituksen kanssa,eivät ne ole olemassa eivätkä ne tosiaan tee mitään mitä minusta tekevät,koska se on vain minä ja mieleni,minä ja mieleni,usko jo,uskothan.

Tulen kamelikaravaanilla,norsujoukolla,sirkusjunalla ja gladiaattoreiden matkassa,lentokoneiden ja yksityishelikoptereiden saattamana,poliisi ja presidentti turvaa ja ohjaa tietäni,sääilmiöt,tuuli ja sade ja auringonpaiste,ne taipuvat tahtooni ja minä vain kuiskaan,sipisen kuumailmapallossani. Olkoon koiravaljakko tai marsukulkue, olkoon bussi,joka nyhtää rakastuneelta opiskelijalta hänen viimeiset senttinsä käypään ja toimivaan elämään,nyt en voi ostaa itseruskettavaa voidetta,en tekokynsiä,en saa korvakarvojen trimmaajaa, en sitä vispilää joka rikkoo häiritsevät kuplat shampanja-lasissani,voi arvon tirehtööri, viekää vielä satiinistringinikin joissa on timantteja!

Minä odotan vain sitä läheisyyttä,muut eivät sellaista osaa antaa enkä sitä haluaisikaan. Sitä kättä omani päällä,sen alla tai vieressäkin.Se on sitä,minä saan viimein kysyä,miten hän voi ja jos hän voi hyvin,minä olen yhtä riemuissani, ja jos hän on allapäin minä kuuntelen ja ymmärrän kaiken minkä pystyn.