Onneksi olkoon,rusinainen,sinä olet selvittänyt yhden kolmasosan lähihoitajan koulutusohjelmasta.Se tuntui mahdottomalta,mutta siinä sinulla on sotkuinen paperi kädessäsi ja se luulee todistavansa jotain,niin kuin yksikään niistä kirjaimista ja numeroista kertoisi mitä todella on tapahtunut ja mitä todella koit ja ajattelit.Niistä nenäsi siihen,pyyhi oksennus lattialta.

Ja tottahan toki,tämän kunniaksi lävistän molemmat rintani niin isoilla hevosenkenkärenkailla,että joudun kävelemään kumarassa ja koristukseni raapivat kuumaa asfalttia,saan kauan himoitsemani ihanat,tyhjät riippurinnat.Köytän itseni niistä ovensuuhun ja katson mitä yhdensortin iho kestää,ja pieni,repäisevä kipuhan on vain nautinnollista,siksi täällä ollaan olemassa.

Pyörin pölyisessä sängyssäni,en halua laittaa valkoisia lakanoita,haluan ne kirkkaanoranssit joista tulee merisairaaksi.Käteni kuivavat tästä tarrapaperista joka liimautuu ympärilleni,tapetoin sillä silmäni.Ranteeni palavat saunassa ja niihin jää arpia,olisihan se mukavaa olla humalassa.

Ulkona tuuli niin,että hameen helma kohosi korkeuksiin.