Unohtakaa antihuvitukseni,ainakin teatterin suhteen.Te lapset näytitte jälleen miten stressi ja kaamos saadan mitätöityä vain muutamalla veikeällä ilmeellä ja väärinkäännetyllä lauseella,te saitte minut nauramaan niin että kasvoni vaihtoivat värinsä tomaatinpunaiseksi ja vesi valui silmistäni,selkärankani poikkesi viidestäkymmenestä kohtaa enkä minä meinannut yrityksistäni huolimatta pysyä puisella penkillä paikallani.Kiitos teistä,te olette todellisia valonpisaroita,voisinpa sanoa sen teille joskus.Tunti seurassanne saa minut tuntemaan itseni ihmiseksi,vaikkakin yhtä pöyrähtäneeksi kuin te,mutta ainakin unohdan sen hetkiset murheeni ja maailma syleilee mieltäni.

Irvistelkää unissanikin,kikattakaa ja hyppikää lavalla joka kaikuu askelistanne.
Ohjaajanne kiittää.