Minua väsyttää tänään.Minua väsytti eilenkin.Haukottelin leukaperäni sijoiltaan ja nukahdin seisaalleni,putosin maahan ja löin nenän ruston kivilattiaan.Joku hakkasi hetken päätäni siihen ja minä pyysin jäitä,sain puolukoita.Kaalikääryleet maistuivat pahalta.

Minä en ole jaksanut nauraa tänään.Olen ollut hiljaa ja lääkitykseni on epäkelpo,saan ihottumaa ja pieniä haavoja,olen vainoharhainen ja kiroilen vaalealle varjolleni; se irvistelee tiiliseinästä,heittäytyy otsalle nurmikolta.Minä en tahdo kuunnella teitä enää.

Kävelen hiekassa ja suolavettä tihkuu korvistani,huuhtelen ne viinillä ja sammaleella jota kerään kuolleesta puutarhastani; maahiset rakastelevat ja ulvovat tähdille,jotka ovat sammuneet,itkeneet itseään vuosikaudet,vuosipäivät.Olkaa hiljaa.

Olkaa hiljaa.

Haluan kuunnella jotain melankolista ja masentavaa,sillä se piristäisi.Haluan jäätyä tuossa inhottavassa syystuulessa jota en edes minä pidä miellyttävänä.Se tunkeutuu hihojen alle ja lahkeen suuhun ja raapii sääristä.Minä en jaksaisi,en oikeasti,miksi sinä et voisi jo uskoa,ymmärtää.

Aloitan miekkailuharrastuksen ja silpon harhakuvia elämästäni.Miekka on tylsä,ruosteinen ja käteni on liian heikko sitä nostamaan.