Minun pitäisi kirjoittaa kolme käsikirjoitusta viikossa.Sanoinko kolme?
Sanoin, sanoin kolme. Se on yhtä kuin aim in diip shit.Kusessa
suorastaan.Jos selviän tästä, kirjoitan siitäkin, vaikka kolmen
näytelmän pläjäyksen ja esitän sitä vain Ranskan hovissa
puuparketilla.Mistä minä revin ideat kolmeen näytelmään, kun minua
muutenkin vaivaa inspiraation puute ja olen vailla muusan retaletta?
Huomasin muutenkin tänään, etten enää koskaan halua muusaa, miestä.
Haluan koiran ja haluan ryhtyä lesboksi.Minusta tulee maailman kivoin
lesbo.Ja koirani yhtyy siihen.Siis keneen? Hyi sentään.
Tai sitten haluan lihavan käärmeen ja tehdä ruokaa se olkapäillä.Se olisi jo eroottista.Haluaisin jo itseänikin.
Minäkin haluan muuttaa pois.Minä haluan yksiön jonka saan sisustaa
niinkuin haluan, oranssilla ja keltaisella ja kynttilöillä,
dinosaurusspagettikauhoilla ja runokirjoilla, hellävärisellä
matolla.Minäkin haluan heittää avaimeni keittön pöydälle kun tulen
töistä ja avata oluen kuten miehet ja katsoa pornoa, mennä lenkille ja
saunaan ja lukea viisaita illalla.
Vuoden päästä minusta tulee vanhustyöntekijä, lähihoitaja ja sen
jälkeen olen vapaa tekemään sitä mitä rakastan.Ryhdyn kirjailijaksi,
lastenrunoilijaksi, kirjojen kuvittajaksi, kriitikoksi, hierojaksi,
elokuvaohjaajaksi, kolumnistiksi.
Minusta pitää tulla vielä niin monenlaista.On vielä paljon
tehtävää.Rakastan itseni tajuttomaksi ja juon vodkapaukkuja
lounaakseni.Kun kävelen köyryssä vanhana muorina tekohampaat kalisten
kylmyydestä, minulla on työharjoittelijoille paljon kerrottavaa ja he
eivät osaa edes loukkaantua, vaikka haukunkin heidät.Minä olen silti se
muori, joka on tehnyt sen, mitä on halunnutkin.
Onpa tänään kaunis päivä.Taidan mennä potkimaan muutamat postilaatikot.En sentään.Menen suutelemaan niitä.
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit