Harvinaista on kai se,että viihdyn ihan totta työpaikallani.En jaksa edes pilkata joka kolmatta ihmistä joka tervehtii minua liioitellun hymyn kanssa.Ei heissä nyt niinkään paljoa vikaa ole,että se pitäisi oikein mainita kuuluville ja alankin olla huolestunut itsestäni.Ja se kun joku on niinkin hyvä näyttelemään,että olisi muka todella kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja mikä onkaan minun tarinani,on mukavaa myös ja voin oppia pitämään siitäkin samalla tavalla.

Tiedättekös,join kupin kahvia ja hain toisenkin,tämä on niitä harvoja kertoja kun se todella maistuu suussa paremmalle kuin yleensä.Nyt tosin koko elimistöni menee jälleen sekaisin ja minulla menee taas koko päivä maanitellakseni munuaisiani ja maksaani oikeille reiteilleen,mutta se on hinta kofeiini-tujauksesta vaikka minua tämä väsyttääkin.Tämä haisee pahalle eikä tuo korppi hukkunut tänäänkään.

Isä lähetti muutamia viestejä noin viikko sitten.Hän on aina ensimmäinen joka huomaa.Ja hän sanoi että olin näyttänyt kauniilta kun lähdin ja hän on ehkä ainoa jonka voin uskoa tarkoittavankin sitä.Häntä nolotti silti niin,että poistui hetkeksi takkahuoneesta oluelle ja minua nauratti,se oli meidän isäukko pohjanmaanmurteella ja asenteella, nelkytvee ja pari päälle enkä vieläkään näe sitä kaljua tai harmaantunutta olemusta,hänellä on vieläkin hippitukka ja kullanväriset paksut viikset,silmien ympärillä sata naururyppyä.Ja sillä tavalla hän on kerrassaan mukava tapaus.

Vauhtireki kutsuu,kommer du eller är du med kompisar,would you like to try this,I think you should.