Harvinaista on kai se,että viihdyn ihan totta työpaikallani.En jaksa
edes pilkata joka kolmatta ihmistä joka tervehtii minua liioitellun
hymyn kanssa.Ei heissä nyt niinkään paljoa vikaa ole,että se pitäisi
oikein mainita kuuluville ja alankin olla huolestunut itsestäni.Ja se
kun joku on niinkin hyvä näyttelemään,että olisi muka todella
kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja mikä onkaan minun tarinani,on
mukavaa myös ja voin oppia pitämään siitäkin samalla tavalla.
Tiedättekös,join kupin kahvia ja hain toisenkin,tämä on niitä harvoja
kertoja kun se todella maistuu suussa paremmalle kuin yleensä.Nyt tosin
koko elimistöni menee jälleen sekaisin ja minulla menee taas koko päivä
maanitellakseni munuaisiani ja maksaani oikeille reiteilleen,mutta se
on hinta kofeiini-tujauksesta vaikka minua tämä väsyttääkin.Tämä haisee
pahalle eikä tuo korppi hukkunut tänäänkään.
Isä lähetti
muutamia viestejä noin viikko sitten.Hän on aina ensimmäinen joka
huomaa.Ja hän sanoi että olin näyttänyt kauniilta kun lähdin ja hän on
ehkä ainoa jonka voin uskoa tarkoittavankin sitä.Häntä nolotti silti
niin,että poistui hetkeksi takkahuoneesta oluelle ja minua nauratti,se
oli meidän isäukko pohjanmaanmurteella ja asenteella, nelkytvee ja pari
päälle enkä vieläkään näe sitä kaljua tai harmaantunutta
olemusta,hänellä on vieläkin hippitukka ja kullanväriset paksut
viikset,silmien ympärillä sata naururyppyä.Ja sillä tavalla hän on
kerrassaan mukava tapaus.
Vauhtireki kutsuu,kommer du eller är du med kompisar,would you like to try this,I think you should.
torstai, 9. kesäkuu 2005
Kommentit