Niinkuin me totesimmekin yhteen ääneen,siitä ei voinut kirjoittaa,ei kukaan osaisi eikä saisikaan,se rikkoisi kaiken ja tekisi siitä todellisen,mitä se ei ollut koska elimme unelmaa vain muutaman tunnin verran.Siinä maassa me olimme kauniita ja kevyitä,meillä oli siivet ja takkuiset hiukset ja hymyilevä suu oli kaiken kirkkaus,kaiken yllä ja ympärillä.

Maisema oli vain punaisten ja keltaisten valojen vilinää,ne solmivat itsensä kiinni toisiinsa ja kierivät taivaalla kuin tulikärpäset valomeressään,minä kurottauduin taaksepäin niin paljon kuin uskalsin ja rakastelin silmillä kirkasta taivasta.Ystäväni käsi oli omassani ja keinu pyöri ylös ja alas,me lauloimme hieman,me nauroimme niin ettemme tienneet muuta osaavammekaan.Katso,meillä on kaikki hyvin,katso tätä kauneutta jota voi kokea vain täällä,kuiskitaan humalan pyörteissä vielä hetki.

Autot törmäilivät toisiinsa ja me kirosimme pientä kipua joka oli tervetullut lisä kaikkeen,musiikki kuului lähempänä kuin pään sisällä.Märillä kengillä ja likaisilla farkuilla minä astelin kylmään veteen yhä uudestaan ja uudestaan ja halusin vain kiljua maailmalle sitä,että tänään minä sain olla merkityksetön kaikelle,ja se kaikki oli minulle,en tuntenut mitään koska olin turtunut pehmeästä kylmyydestä.Älkää koskaan luottako marsuihin.

Minä puhuin vahingossa ruotsia.Minä vahingossa osasin ruotsia.Ja olin myös ymmärtäväni sitä yhtälailla.

Annoin leikkimielisen suudelman pelkästä leikkimielisyyden ilosta,pikkunakit pursusivat korvistani ja minä näytin miten hevosen selässä tanssitaan,hetken aikaa vain ja se oli tarpeeksi sille hevoselle.Minä ratsastin niinkuin mies,minulta puuttuivat vain lännenhattu ja nahkabootsit,olisin vihellellyt ruokopillillä ja tehnyt itsestäni suurten aikojen intiaanin.

Miten niin me emme voisi matkustaa maailmanpyörässä?Täältä näemme kaiken paremmin ja kylmä maa huokaa meille enemmän.Lisää kierroksia,taikuri.Lisää kierroksia.Minä en ole vielä niin pyörryksisissä kuin on mahdollista.Teekuppini pyörii hitaammin kuin kierivät silmäni tässä pimeydessä.Pyörin niin että oksennan ja nauran henkisesti.

Ollaanhan aina täällä,leikitään näitä lastenjuhlia aina,juodaan vaapukkamehua ja kurpitsapiirakkaa,leikitään aasinhännällä.Pistäkää tämä keinu vielä kerran pyörimään,ja sitten vielä kerran.Ja vielä sittenkin.Minä en halua lähteä täältä koskaan koska inhoan itseäni ja väritöntä maisemaani.

Halaillaan vielä kaikki,halataan kaikki yhdessä.Tässä me olemme,me ja raiskattu maailma mikä hetken näyttää kauniimmalta kuin on iho sinun vatsallasi.