Keksin kirjalleni aiheen. Toivon vain että idea ei ole kamalan kulunut ja tympeä, itseasiassa se keksittiin vasta muutama vuosi sitten. Tosin, se muutama vuosi sisältää jo muutamia kirjoja ja elokuvia, kriitikoiden raiskaamia pläjäyksiä. Minä kirjoitan jotain todella härskiä ja kuvottavaa, silloin he tukehtuvat arvosteluihinsa ja oksentelevat toistensa päälle ja Lamourettes-tanssiryhmä ketkuttelee taustalla.

Minä en tiedä mitään markkinoinnista, pitäisikö? Pitäisikö minun oikeasti ymmärtää jotain kirjoittaessani ja ilmaistaessani itseäni? Minä tiedän vain että tekstini on oleva huikeaa jälkeä ja kansikuva vakuuttava ja dramaattinen ja alkusivun omistuslausahduksessa on jotain hienoa, mutta ei kliseistä, kuten "Jumalalle, joka antoi minulle kirjoittamisen lahjan, ja naapurin koiralle jota paneskelin aina hetken mielijohteesta." Tuohan olisi jo iskevää, minun kirjani eivät myy sentään turvaseksillä, ehei, arvon herrat!

Runoni ovat tänään mielenterveystyön opettajani maskuliinisissa käsissä, silmien alla. Hän varmaan nauraa ne tärviölle. En itseasiassa usko niin, luulen vain, että hän pitää minua muutenkin jotenkin koomisena hahmona elämässään. Vaikka olenkin vain opiskelija luokassa, hän varmasti saa minusta monen iltansa naurut ; he ovat miehensä kanssa kyllästyneet kertomaan blondivitsejä. Siinäkin loistava taiteenlaji.

Taisin kirjoittaa tänään jotain selkeästi. Ei jumalauta, hienoa.

Kaksi tuntia kuppilahetkeen. Me heittelemme toisiamme päin seiniä naistenvessassa ja huomaamme että kondomissa on kolme nuppineulaa pystyssä. Upeaa.Tänään aikamme kulkee Pingu-pingviininä, lässähtäen jäiseen maahan ja nousten lämpimänä uuteen nousuun. Näin unta, että sanoit rakastavasi. Se oli erikoista.

Upeaa.