Minä pyörin likaisella pellolla,nokkoset kutittavat nilkkoja
se olen minä,minä mustissa silmissä ja naarmuisissa huulissa
suutelen niillä kallioita ja sorahiekkaa,raahaan ruumista perässä
sylki valuu rinnoille ja katupoika nuolee sen nälkäisenä himosta
Maisema on harmaa,rakeinen sametista,karhea kuolemasta
hei,tanssitaanhan vielä pirun kanssa balettia
suudellaan sen poskia,se on kaunis,sen niska on hikinen
älä pidä minusta kiinni,anna minun mennä viimeinkin
älä pitele minusta,olen liian rikki ja yksin sinulle
Kaikkialla on kuiskaus viimeisestä
ja minä tahdon olla hetken pientä pehmeyttä vuoteessasi
älä käännä selkää vaan hengitä kasvoilleni
minun silmiäni kirvelee ja päätäni kivistää
älä huokaa,se on rumaa,kuiski niin etten kuule ja rakastun
Tuhotkaa painamalla vihreää nappia
rakentakaa punaisella ja aavikot sulavat
kaupungit sortuvat ja katukivitykset murtuvat katkeruudesta
raiskataan toisiamme vuorotellen,kuunnellaan toistemme itkua
lohdutetaan iskuilla ja terävillä kynsillä,hellitään,hellitään
älä koske enää puhuisit edes eri kielellä,
minä en ole niin kuin olet sinä,me olemme mitättömyyksiä kumpikin
Kompastu,minäkin kaadun
itke,minäkin huudan
kuole,kärsin kanssasi rakkaudella
sormet selässä piirtävät aarrekarttoja
laulavat kauniita sointuja
ja minä yritän vain ajaa polkupyörälläni
Sinä olet ruma,
seepianvärinen
keskiviikko, 29. kesäkuu 2005
Kommentit