Viikonloput ovat siitä kinkkisiä, että ne tapaavat kulkea ihan omia aikarajojaan. Se on niin suhteellista, sanoi Einsteinkin, vaikka minä harvemmin sorrun lainaamaan ketään maailmanmiestä.

Masokistisuuteni antaa minulle iloa ja energiaa. Sekin on vähäistä, mutta tarpeellisen tyydyttävää, saan tänään 98 euron edestä uuden uutukaisia lävistyskoruja. Nukun niiden kanssa, menen niiden kanssa suihkuun ja keitän niille aamulla teetä. Äidin pienet teräsmurut.

Miksi aika ei jätättänyt, miksi se liikkui alituiseen? Kumahteli niinkuin kirkon puissa.

Tänään on syksy, sitä oli jo viikonloppuna, kaunis tuoksu joka valtasi mieltä. Aamukahvi ulkona, viimeisiä auringonsäteitä jotka kertovat jostain elävästä. Minä olisin halunnut kosia sinua, koivunlehtitappura ohimoillani.

Kouluviikko on peräsuolesta, ohutsuolen kiemuroista. Pitää venyä jokapaikkaan. Pyh. Mä en jaksa, mä syön karkkia ja haisen peiton alla. Mä katton uutisia.
märakastanjounimörökölleniäjajosennäesitäpianmustatuleehulk-syndrooma.