Tänään on kansainvälinen pessimistipäivä,itseasiassa pidän sen teemaviikkona ja pistän mustan lierihatun päähäni,mustat silmälasit silmilleni,ehostan kasvoni pettyneen oksennuksella.Jatkan koko kuukauden mikäli huomaan aiheen mielelleni soveltuvaksi.Olkaa hyvä älkääkä enää kuunnelko minua.Minäkään en enää jaksa tehdä sitä.

Voisin huutaa vaaleanpunaiselle seinälleni niin että kirosanat valuisivat siitä takaisin,kiljua peilikuvalleni niin että se särkyisi ja viiltäisi kaulavaltimolle siansaksaa,yksittäisinä kirjaimina,suurina sanoina.Voisin nauraa tänään niin että kuuroutuisin tekopyhyydestä,mutta minä haluaisin vain itkeä lohduttomasti ja painaa pääni johonkin missä minun olisi parempi olla.

Unessa sylissäni oli pieni lapsi ja se oli onnellinen siinä,sillä oli vaaleansininen yöpuku.