Perhosia ja terävälehtisiä kukannuppuja, hopeahippuja ja kissankelloja. Kuinka sitä yhdellä silmäyksellä näki niin paljon jotain erikoista ja ihmeellistä, kun katsoi nopeampaa ne näytttivät kirjavilta autonvanteilta, liian kalliita mutta erityisessä kunnossa.Lattialta katsottuna katto näyttää sumeammalta kuin yleensä,pölypallot nurkissani kuiskailevat minulle rivouksia,ehkä ne ovat erotiikkaprinsessoja,sillä niiden silmät hohtavat pimeässä vaikka minä yritin väittää niistä muuta,rauhoitin itseni Raamatulla ja lastenloruilla ja silti ahdistuin enemmän.Minulla oli kovaääninen hikka ja varpaissani ei veri virrannut kuten yleensä olisi pitänyt,olisin voinut astua nastanipun päälle ja levittää verellä koko lattian.Miten kauniilta näyttivätkään ne punaiset jalanjäljet liikuntasalin lattiassa,kun poika oli astunut vahingossa naulaan,eikä hänkään huomannut kipua.

Tunnotonta elämää ystäväiseni,tunnottomampaa kuin laki sallisi,mutta normien rikkomisen mahdollisuushan vain vahvistaa koko nihkeää normistoa,minä olen rouva Normi,ole sinä pupujussi tämän vaaleanpunaisen talutushihnan päässä niin ihmiset rantahiekalla luulevat minua hienostuneeksi.Minä kaipaan humalaa,silloin kaikki varjot ja esineet muuttavat muotoaan ja minä luulen olevani turvassa kaikelta maailmalta,minä tunnen vain samettia ja savukkeiden tuhkaa niskassani,se kutittaa vain hetken,ennenkuin raavin sen naarmuille.

Hermostuttavaa,sinä taidat olla hieman pelottava,pelkäsikö hän oikeasti?Voi miten suloista,sieni jolla on silmät ja laudanpätkän mitta,täältä minä taaperran teidän luoksenne ystävät.Älkää katsoko minua turhan tarkkaan,koska professorit tekivät minusta viallisen,sillä minun mieleni ei toimi enää,minä olen mennyttä ja rakastan olla mennyttä.

Olla iloinen,kun en muutakaan hallitse,olla surullinen,kun minut pakotetaan siihen.

Se kalman kylmä käsi kaulallani puristuu ajoittain eikä hirttoköysikään tunnu niin inhottavalta ja loputtomalta.Virkkaan villasukkia silmäripsistäni, kaiverran hänen nimensä polviini.Minne jäi se rauhallinen kehtolaulu ja isoveljeni kanssa mutisemamme sävelmä,me hoimme sitä kilpaa kunnes toinen meistä nukahti ja aamulla katsoimme piirrettyjä pyykkikorissa istuen.Antaisitte minun nauraa hetken kuvitelmilleni.

No niin.Tässä minä olin taas hetken verran,ettekä te saaneet minusta irti peukaloakaan,korvistani puhumattakaan.Tässä minä olin hetken teidän armoillanne ettekä te iskeneet minuun taaskaan tarpeeksi,olenhan vasta polvillani ja irvistän teille vieläkin vaikka löittekin hampaani kipeään kurkkuuni.Voi teitä säälittävyksiä,te tosissanne yritätte.

Pusi pusi,elämäni suuret kusipäät.Minä rakastan teitä yhtälailla.