Jonain päivinä sitä ei jaksa olla mukava kenellekään ja tarttuu pieneenkin häiritsevään yksityiskohtaan, loukkaantuu omituisista asioista ja puhuu kummallisuuksia turhuuksista.Ei se mitään,kyllä se jotain, siitä saa pahan mielen ja se riivaa aika tavalla vaikka se ehkä sinuun ei niin tuntuisikaan, minä kirjoitan nihkeille papereille pelottavia sanoja.

Ymmärräthän,minä kieriskelin huomionkipeydessäni ja tuhahdin kaikelle yhtä aikaa,huokaisin elämättömälle.Kaipasin.

Tiedäthän,jokaisesta lauseesta minä yritän löytää jonkin pirullisen merkityksen,sillä eihän kukaan voi pohjimmiltaan puhua hyvää.Ja se on myös osa kaikkea tuhoa.

Mustasukkaisuus on huono piirre ihmisessä,ja minä piilotan kaiken minkä melkein tuhahdan ääneen. Ja vaikka sinä väitit muuta, on se valehtelukin ikävää,mutta siitä sinun on turha huolehtia,sitä en sinulle tee.

Olisin voinut leikkiä että mieltäni ei vaivaa mikään,ei mikään missään.Olisin voinut puhua itselleni ja keskustella itseni kanssa,olisin voinut selvittää sen omassa tympääntyneisyydessäni, niin sinäkin olisit pitänyt minua asteen viisaampana.Se olisi luulottelua, älä tee sitäkään.

Enhän minä kai pahasti sanonut,enhän minä kai pahasti loukannut, jos niin tein, niin mitä nöyrimmin sinulta anteeksi pyydän. Sinua minulla ei ole vara menettää,sinähän olet rakkaus.