Odottakaahan,kokoan räkäisimmän nauruni näille suupielille ja päästän sen kokonaisvaltaisena räjähdyksenä korville,kuulkaa miten naurettavia te olette kaikki,joka helvetin olento,piinaava pikku olio.

MUAHHAHHAAHAHAHAAHAHAAAAA,MUAAHHAAAHHAAAA!

Luuletteko tosiaan,että ymmärrätte jotain mitä sanon,luuletteko tosiaan että ymmärrätte miksi hymyilen?Niin sinä uskoit,minusta tarinasi ovat viisaita ja mieltäni hauskuuttavia,ne eivät ole niin turhaan kerrottuja.Väärin taas,pieni pörrötukkani,väärin jälleen,jälleen ja uudelleen,etkö jo turhaannu tuosta arvailusta?Miten sinä pärjäät bingossa,ystävä kallis,osaatko kirjoittaa nimeäsi,jos käsken hypätä,hyppäätkö heti ja ikkunasta?

Väärin sinä teet,väärin sinä uskot.

Murha oli ensimmäinen mitä mietin,inho mitä toiseksi keksin ja sääli mitä kolmanneksi sinulle tarjosin,revi niistä itsellesi elämää niin minä saan jatkaa omaani,oli se sitten kirkas tai pölyttynyt,se tuntuu tällä iholla vielä hetken,kaksikin.Oletko kateellinen että elän enemmän,sinä olet puolikuollut minulle eikä yksikään huokauksesi liikuta minua enää,ei horjuta tuulen lailla,en minä synnyttäjääni huuda.

Kirous sinulle,kirous teille kaikille,nauttikaa sen suloista ja suudelmista.

Luulet pikku pörrötukka,suustasi lentäisi jotain ajattelemisen arvoista mutta minä voisin tallata sen ja sinut maanrakoon vain yhdellä suurella liikkeellä,etkö itse ymmärrä miten mitätön olet edessäni?

MUAAHHAAHAAHAAA,MUAHHHAAHHHAAAAHHAAA!

Vapiskaa hetki,vapiskaa toinen,vielä on päiväni koittava ja kukoistan enemmän kuin kevät koskaan.Näytän teille surkimuksille,näytän jokaiselle teistä,minun tarinaani ei kerrota turhaan eikä siitä kuskailla hennosti,sitä karjutaan maailmalle enemmän kuin suurinta ilosanomaa.

Minä olen enemmän,niin paljon enemmän.